Otteita uutuuskirjasta Reteesti vaan, Irwin Goodman

Otteita uutuuskirjan ennakkopainoksesta.
9.11.2022

ISBN 978-952-68102-5-6.

Tiedustelut:

kustantamo at valkeakoskimedia.com

Reteesti vaan, Irwin Goodman -teoksen ennakkopainosta on tarjottu etupäässä omien kanavien kautta.  Saatavana muun muassa  ValkeakoskiMedian omasta verkkokaupasta.

Katso Reteen verkkokauppamme valikoima!

Hämeenlinna-ilmiö (joulukuu, 1965)

Vuosi 1965 veteli viimeisiään. Sama kohtalo näytti vääjäämättömästi lankeavan myös Pop-Musiikille. Niinpä Vexin ei auttanut muu kuin tyytyä osaansa, ja tunnustaa julkisesti tappionsa teippaamalla liikkeensä näyteikkunaan suuren paperin, johon hän oli kissankokoisin kirjaimin tekstannut ”loppuunmyynti”.
Kaikki loppuu aikanaan, jotkin asiat jo ennen aikojaan. Pop-Musiikin mainosvalot syttyivät keväällä ja sammuivat vuoden loppuun tultaessa. Depraveds-yhtyeeni tarina päättyi jo ennen sitä. Hämeenlinnan Suomen popmusiikkikartalle nostaneen Spede-klubin toiminta ajettiin alas samoin loppuvuodesta 1965. Mutta nuori muusikkosukupolvi jatkoi vankistumistaan. Hämeenlinna-ilmiö, joksi paikallinen toiminta käsitteenä hieman myöhemmin nimettiin, ei kenties olisi syntynytkään ilman puuhamiehiä, Vexiä ja Markku ”Mape” Veijalaista.

Suosikki – Eduskuntatalon portaille (tammikuu, 1966)

Yhtenä tammikuun pakkasyönä ajoimme Virtasen Olavin kanssa halki Suomen, pohjoisesta etelään. Se oli niitä ensimmäisiä pitkiä reissuja, joita yhdessä tehtiin. Hoidettavanamme meillä oli ollut muutaman päivän aikana keikat Pohjois-Suomessa, viimeinen paikka oli Sodankylässä. Heti illan keikan jälkeen lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä.
Olimme muutamia reissuja jo aiemminkin tehneet Oppan Mersulla, ja yhä enemmän noihin aikoihin aloimme järjestellä kyytejä hänen kanssaan. Erinomainen kuljettaja, taksiautoilija Hattulan Parolasta oli osoittautunut rauhalliseksi, rennoksi ja joustavaksi mieheksi, joka viihtyi enemmän tien päällä kuin Parolan taksitolpalla.

Tammikuun 11. 1991, Hotelli Joronjälki

…Mutta toi ”Tippa” tuli ihan sellaisena valmiina kokonaisena sävellyksenä, ja se tykkäs, että se on tosi hyvä ja teki siihen sitten ne sanat, jotka nappas meidän lähimenneisyydestä silloin.
– Ja loppu on historiaa, toteaa Illikainen noustessaan tuolista.
– Niinhän se on. Siitähän tuli se meidän ensimmäinen oikein iso hitti.
– Ja sä vedät kohta sen tuolla lavalla, lisää Illikainen mennessään ovelle.
– Oikeestaan joka keikalla se on tullut vedettyä siitä lähtien.
– Miltähän se tuntuu laulaa humalaiselle yleisölle, nyt kun oot itse raittiina?
– Miltä se ny tuntuu. Sehän on vaan laulu, totean.
– Kyllä mä sen tiedän, mutta eikös noi oo vähän enemmän kuin vaan
lauluja…
– Rupeeks sä ny sit analysoimaan ton laulun sosiologista merkitystä,
vai mitä sä höpötät?
– En mä ny sitä tarkoita, vaan…
– No, hyvä, keskeytän Illikaisen, joka seisoo edessäni käsi oven kahvassa kiinni. – Ei niitä lauluja niin kirjaimellisesti pidä ottaa, eikä niiden mukaan elää, jos sä sitä meinaat.
– Ei, kun ajattelin, kun toikin on niin henkilöityny suhun.
– Valtakunnan esijuoppoon, vai?
– Et ainakaan enää ole. Juoppoja laulajiahan on muutenkin ihan tarpeeks, laskee Illikainen. – Sellasia, joita tippa ei tapa, hah hah, Illikaista alkaa jo naurattamaan.
– Aivan. Hah hah hah! Mut mitäs jos tappaakin?
Illikainen avaa oven, ja häipyy käytävään suu korvissa. Ennen kuin ovi menee kiinni, kuuluu toteamus:
– Silloin sua syytetään valehtelusta!

Tampereen keikka ja vapaa loppuilta, loppukesä 1966

Saavuimme hyvissä ajoin Tampereen keikalle. Olin suositun tanssipaikan, Konsun ohjelmassa tänä iltana, tanssibändin toisella tauolla lavalla tuomassa oman osuuteni siihenkin huvitilaisuuteen. Pääsin aika vähällä heittäessäni rennosti sen neljän rallin setin siihen väliin. Homma luisti niin kuin sen pitikin.
Settilistassa tällä kertaa olivat: Kalteritango,  Uusi Paavo,  Raha ratkaisee ja Ei tippa tapa.

Aplodien ja vislausten vielä kaikuessa käynnistyi kolmas ralli, Raha ratkaisee. Kansa oli tyytyväistä, ja laulajakin oli. Näin nimittäin kuinka kappaleen aikana Oppa marssi lippukassalle, ja hetken kuluttua tuli seisomaan salin seinustalle, nyökkäsi minulle merkiksi, ”homma hoidettu”. Tiesin tienestien olevan turvassa uskotun miehen povitaskussa.

Päälle vedin vielä Ei tippa tapa -kappaleeni. On kuulemma juuri nyt listaykkösenä. Uppoaa yleisöön kuin häkä. Porukalla on nyt hymy herkässä ja jonkinlaisia tanssiaskeliakin jo otetaan. Uusimman renkutukseni olenkin soittanut jokaisella keikalla viime aikoina, heinäkuisesta julkaisusta lähtien

…Keikkahommat tuli käsiteltyä pois päiväjärjestyksestä melko aikaisin. Päätin tutustua poikkeuksellisesti paikalliseen ravintolaelämään.  …

Aamulla kello kuusi vapaa

Kymmentä vaille kuusi palaan vartijan saattamana toimistorakennuksesta, ja tällä kertaa mieleni on kevyt ja oloni pirteä varhaisesta talviaamun synkeydestä huolimatta; taskussani lämmittää vapautuspassi. Edellisenä iltana Seutulaan jääneet kohtalotoverini antoivat minulle läksiäislahjaksi Caravellen pienoismallin, johon on kätketty radio. Vapautta ilmentävä lahja liikutti mieltäni. Inhimillisyyttä sentään löytyi tämänkin työsiirtolan monenkirjavassa kaveriporukassa. Siitä päätellen olen saanut kohtalotovereistani uusia ystäviä, ja hyvin tiesivät, sillä olen aina pitänyt kaikenlaisista elektronisista härveleistä, ja radio on ollut itselleni aina tärkeä väline.
Tasan kello kuusi Hämeen läänin rekisteritunnuksella varustettu, Virtasen Oppan ohjastama taksi-Mersu ajaa ”hotellien” edessä olevalle parkkipaikalle ja pysähtyy siihen. Auton valot jäävät palamaan, ja Oppa jättää moottorin käyntiin, jotta auto pysyisi lämpimänä hyytävässä pakkasessa.
Varhaisen aamun sininen hämärä peittää vielä taivaanrantaa. Maata peittävä lumi narskuu kenkien alla kävellessäni vartijani saattelemana portille. Askel askeleelta voin kuulla Mersun moottorin äänen voimistuvan kuin vastustamattomana vapauden kutsuna. Vaistomaisesti askel käy kiivaammaksi.

Illalla Kaaressa

Penkiltä noustessani huomaan päivän rasituksen ja melko voimakkaan humalatilani yhteisvaikutuksen. Onhan alkoholia tullut otettua aamukuudesta lähtien, ei tosin ihan koko aikaa, mutta vapautumispäivä on viimeistelty loppuillasta otetuilla vodkapaukuilla.
– Ja tuo ny niitä keikkaliksoja sieltä Itä-Suomesta sitten tännekin, lisää Vexi
– Joo joo, kyllä sä ne tänne saat, sanon Vexille ja asetan samalla kitaran paremmin paikalleen kotelossansa, kiepautan remmin vapaaksi jäävään tilaan ja laitan kannen kiinni. Osoitan Oppalle kitaralaukkua ja kotoa tuomaani kassia penkillä. Oppa ottaa ne ja menee.

Jonkin ajan kuluttua olemme matkalla Lappeenrantaan, ja pitkän, ensimmäisen vapaan päiväni päätteeksi nukahdan repsikanpaikalle aika pian. Ennen Lahtea olen jo syvässä unessa. Herään perillä ja pääsen hotellin pehmeään sänkyyn jatkamaan uniani, nukkuakseni aamulla pitkään.

Keikalle Tampereen ja Viihdeohjelman kautta (Kesä 1967)

Oppa Virtanen lukee pöydässä olevaa päivän Aamulehteä. Sanomalehdessä on uutisia Suomesta ja maailmalta, mutta enimmäkseen asioita Tampereen seudulta. Virtasen ajatukset katkeavat, kun toimiston ovesta pyyhältää sisään pyörremyrskyn lailla Tauno ”Tappi” Suojanen.
– Jumalauta, mitäs se Virtanen täällä istuskelee laiskottelemassa! Et kai sä vaan oo hukannu meidän kallisarvoista tähteämme! Mekin haluamme näet päästä ottamaan osuutemme siitä kultakimpaleesta, prosentit hänen myynnistään! huutaa ominaiseen tapaansa Tappi. Ja vaikka teksti on kovaa, viesti pehmenee huomattavasti katsottaessa puhujan ilmeitä ja kuunnellessa tämän äänensävyä. Mies puhuu kovaa, suorastaan huutaa, ja vielä puhisee punakan kiiltävä naama lievässä hiessä. Puheen seassa on myös vähän naurun pursketta, ja ilmeessä, varsinkin silmissä, liioitellusti näyteltyä hämmästelyä. Tappi on huumorimies kiireestä kantapäähän. Mutta myös raudanluja ammattilainen show-alalla, sen Virtanen on tullut huomaamaan tämän reilun vuoden aikana, mitä hänellekin on hommia tehty. Virtasen kyydittävällä, Irwinillä, on selvästi kunnioitusta Suojasta kohtaan, se ilmenee usein puheissa ja teoissa.
– Ei, kyllä tää on ihan tätä mun työtäni, istuminen, vastaa Virtanen hymyssä suin. – Enhän mä paljo muuta tee. Istun autossa, joko ratin takana ajamassa, tai odottamassa taiteilijaa. Tai sitten istun jossain tanssilavan lämpiössä.
– Istumatyöläinen, niinku tää meidän Ulla-Riittakin! toteaa Suojanen. – Saitko sää laskettua ne tänään maksettavat, kysyy Suojanen heti perään sihteeriltä.

– Juu. No Irwin tuli sitte sinne. Mä kattelin sitä, olin siellä takana. Siellä oli pari-kolmesataa väkeä. Kuulu että …viiiideltä saunaan ja kuudelta putkaan, laulaa Tappi nasaalia nenä-ääntä korostaen ja nauraa hohottaa päälle.
– Hah hah.
– Mä löin lakin päähäni ja lähdin helvettiin sieltä. Soitin Vexille sitten, että ei tämmöstä saatanan honottajaa! Minä en ota enää toista kertaa, että nää loppu Irwinin sadut täällä.
– Lähtikö siitä kuitenki yhteistyö Irwinin kanssa käyntiin?
– Ei se vielä. Enhän mä ollu kiinnostunu. Eikä Vexi mulle kaupannukkaan enää. Sitten yllättäen ihan kuukauden parin päästä rupes radiossa soimaan jatkuvasti ja oli listoilla. Minähän aloin sitten soittaan Vexille, että nyt voisin ottaa, jos kerran tämmönen kaveri menee. Sitten meillä alko oikeen tää yhteistyö tälläi rullaamaan.
– Ja hyvin on rullannu, lisää Virtanen.
– No, ei aina. Olihan tässä sillon, kun ostin Irwiniä tämmöseen isoon kiertueeseen. Me sovittiin Vexin kanssa hinnat ja kaikki. Ja sitten kun tää kiertue rupes lähestyyn, ihmiset soittelee ympäri maata mulle, että eihän se teidän kiertue oo, kun se on viety tänne ja tonne. Siellä rupes Vexi itte myymään nyt samoja iltoja joillekki muille, ja mä menen sitten lujaa Hämeenlinnaan ja sanoin, että ei jumalauta tämmönen peli missään nimessä vetele, että mulla on sopimukset, joissa on Irwinin ja Vexin nimet. Niin tiedätkö, tai satutko muistaan, että vaikka me oltiin kavereita, niin me päästettiin se menemään oikeuteen.
– Juu, no eikös se joku tollanen juttu tosiaan ollu.
– Että Tampereen raastuvanoikeus sai ratkaista. Niin minähän sen hävisin sen oikeusjutun, kun oli kuuluisa Irwin siellä tuomareitten edessä. Sen verran se vaikuttaa, vaikka kuinka on lakimiehiä. Vaikka mä hävisin sen oikeusjutun, mä sanoin Irwinille, että eihän perkele tää näin voi, täytyyhän meidän tää hoitaa. Katsottiin sitten Vexin kanssa ne.
– Kyllä se mulle tosta jotain jutteli.
– Joo, sanoin, että nyt pannaan kartta esille tohon. Mihinkä se oli lyöny niitä keikkoja kiinni, niin me otimme sitten ja helikopterilla tai lentokoneella tosta tänne ja järjesteltiin tää homma. Lyötiin kättä päälle.
– Juu.
– Irwinhän sai tuplahinnat sitten. Tietenkin siellä tuli poitsut rahanahneeksi, kun Irwinille tuli kova nimi ja kävi kansan kesken kuumana. Kato kun mä olin halvalla ostanu sen kesän.

Ehdotin Oppalle, että hänkin voisi lomailla siinä vaiheessa – kun keikka-ajoakaan ei ole – ja että lähdettäisiin yhdessä Grenoblen 1968 talviolympialaisiin.

Ei voinut ajatella pidettävän kahta viikkoa lomaa, eikä siten koko kisojen ajaksi paikan päälle meneminen tullut kysymykseen. Kisojen loppupuoli, mitaliotteluineen oli hyvä valinta. Kisojen alkupuoli kuunneltiin tiiviisti autoradiosta keikkamatkoillamme. Kisatunnelma nousi meillä päivä päivältä lähtöaamua kohti, jolloin startattiin huolletulla Camarolla matkaan Hämeenlinnasta, ja lopulta meillä oli alla autobahn.

Lomaviikkomme, ja aika Grenoblessa irrotti meidät täysin kotoisista kuvioista. Ilmapiiri oli olympialaisten ympärillä innostava. Kaupunki ja koko sen ympäristö Alppien kupeessa on varmasti muutenkin viihtyisää seutua, ja olympiahenki toi sinne oman lisänsä. Rentouduimme käydessämme katsomassa matseja ja muuta olympiatouhua. Tapasimme suomalaisia, olympiajoukkueen ja -komitean väkeä. Suomen Ranskan suurlähetystön konsuli järjesti juhlat koko olympiaporukalle. Meidätkin kutsuttiin sitten juhliin mukaan.

Siinä oli pakko ottaa yksi huilauspäivä ennen paluumatkaa, jolle lähdimme yötä vasten. Oppa vannotti, että paukkuakaan en saa koko päivänä ottaa, sillä edessä oli vuorotellen ajoa suoraan lautalle Tukholmaan. Oli ehdittävä viikon ensimmäiselle keikalle, joka sattui olemaan vielä itärajalla, Imatralla. Paluumatkasta muodostuikin pitkä pikamatka. Ajoimme vuoron perään Camaroa yhtäsoittoa Euroopan halki. Kaasu pohjassa sai luukuttaa. Päätettiin, että ainoastaan huoltoaseman pumpuilla auton bensamittarin niin vaatiessa poiketaan, muuten ei pysähdellä. Menetelmäksi muodostui se, että kumpikin ajoi aina tankillisen, ajovuoro vaihdettiin tankatessa.

Otteita uusimmasta julkaistustamme Reteesti vaan, Irwin Goodman (Lahti Ari, Tiitto Veikko) ValkeakoskiMedia 2022

Tiedustelut:

kustantamo at valkeakoskimedia.com

Reteesti vaan, Irwin Goodman -teoksen ennakkopainosta on tarjottu etupäässä omien kanavien kautta.  Saatavana muun muassa  ValkeakoskiMedian omasta verkkokaupasta.:

Katso Reteen verkkokauppamme valikoima!

Uutuuskirja kertoo vanhaa ja uutta tarinaa, sekä murtaa myyttejä

Reteesti vaan, Irwin Goodman

Lahti, Ari ; Tiitto,Veikko

9789526810256

Ennakkopainos, nidottu, pehmeät kannet

Kansantaiteilijan elämäkertaa.

Irwinin musiikki, ura ja elämä.

Täähän on loistava teksti! Mistä sä tällasen oot keksiny?

Sieltähän ne kansan suusta parhaimmat ideat kuulee..

Kansantaiteilija Irwin Goodmanin ja sanoittaja-manageri Vexi Salmen nousu suomalaisen viihteen huipulle avautuu nyt Irwinin näkökulmasta. Kuva värikkäistä persoonista syvenee ja samalla selviää mihin perustui Irwinin ja hänen laulujensa valtava suosio.

Mukaansatempaava, vauhdikas ja lämminhenkinen kerronta pohjautuu kirjoittajien tekemiin haastatteluihin ja tutkimuksiin. Huolella luotu dialogi tuo esiin henkilöiden tunnemaailmaa ja luonteenpiirteitä. Faktaan perustuvan romaanin taustana on autenttinen ajankuva ja todelliset henkilöt. Vain osa tarinaa kuljettavasta dialogista on tekijöiden tulkintaa tuntemistaan ihmisistä.

Laulujen tekemisen lisäksi uurastetaan taustatöissä ja keikkamatkoilla. Suomi-kierrosten lisäksi omat lukunsa ovat saaneet Euroopan-reissut. Kuohuvan 60-luvun ”roadtripit” ja hauskanpito vuorottelevat syvempien tuntojen ja työnteon kanssa. Mukana runsaasti asiaa musiikista ja musiikkibisneksestä rennolla otteella Irwinin hengessä.

.Teoksen teemat ja Irwinin tuotannon läpikotaisin tuntevat kirjailijat – Ari Lahti, Irwinin 1980-luvun luottomuusikko, ja Veikko Tiitto, suomalaisen kevyen musiikin asiantuntija – jakavat tämän virkistetyn päivityksen eeppisiä mittasuhteita hipovasta tarinasta arvostamiensa mestareiden muistoa kunnioittaen.

…eikä sekään ehkä tule ensimmäisenä mieleen, että tällainen elämä on tavallaan myös melko yksinäistä. – Irwin Goodman

393 sivua täynnä rajua tarinaa!

Reteesti vaan, Irwin Goodman  (Ari Lahti, Veikko Tiitto)

ISBN 978-952-68102-5-6

 

Saatavana kirjakaupoista kautta maan, sekä tietenkin kustantajan verkkokaupasta:  Retee kauppa

Mestareiden muistoa kunnioittaen tehty musiikkijulkaisu

Ari Goodman: Irwin Tribuutti 2

Irwin Tribuutti 2 – Ari Goodman, mukana Retee-Goodman -yhtye ja Vexi Salmi

Julkaistu aiemmin CD:nä, nyt myös Spotifyssa, Deezer, Apple Music…

1.10.2020

Live & Studiolive

Levyllinen Irwinin musiikkia aidoilla saundeilla. Ei kuulosta pahalta, ajatuksena tai levynäkään! Korkealaatuinen äänite sisältää melkoisen rautaisannoksen Irwinin musiikkia ja tarinaa. Levy toimii myös läpileikkauksena Ari Goodmanin muusikkouralta kuluneelta 10-vuotiskaudelta. Edellisestä julkaisusta onkin kulunut se 10 vuotta.

Tällä julkaisulla kuullaan, alaotsikon – Live & Studiolive – mukaisesti Ari Goodmanin (yksin ja yhtyeen kanssa vetämien) keikkabiisien lisäksi muutamia yllätysjuttuja. Arin Retee-Goodman -yhtye on tunnettu tasokkaasta livesoitostaan ja Ari itse on todella pitkänlinjan Irwin-tulkki, jonka musiikilliset juuret ovat 1970-80 -luvuilla, ajalta ennen ja jälkeen pitkän yhteistyöjakson Irwinin kanssa. Levyllä on studiossa kerralla sisäänsoitettuna yhtyeen tiukimmat keikkabiisit, sekä lisäksi toinen puolisko Arin yksin vetämiä ralleja Irwin 70v-juhlakeikalta Hämeenlinnan Suisto-klubilta ja samasta tilaisuudesta taltioidut osuudet Vexi Salmelta, haastattelijana Hämeenlinnan Sibeliusseuran Erkki Korhonen. Musiikillinen tarina on editoitu huolellisesti laajasta materiaalista viihdyttäväksi, tiiviiksi ja yhtenäiseksi paketiksi.

Oli aika julkaista levy

Nyt julkaistava CD on tavallaan jatkoa Irwin Goodman Tribuutti -sarjaamme, ensimmäinen osa ilmestyi 2003. Tuo aikoinaan hyvän vastaanoton saanut ensimmäinen Irwin Tribuutti sai siis jatkoa  Jos ensimmäisellä Tribuutti oli jatkoa Arin 1980-luvulla Irwinin Lapset -yhtyeellä tekemille levyille Vexi Salmen Levytuottajat Oy:lle, niin tällä toisella on taltioita Vexi Salmi itse on konkreettisesti mukana: Vexi kertoo muutaman mehevän muiston ja Ari soittaa niihin sopivat laulut intmiissä pikkukonsertissa Hämeenlinnan Suisto-klubilla.

 

Arilta on julkaistu useampia sinkkuja, EP-levyjä ja yksi kokoelma, Hitit ja Harvinaisuudet osa 1, joka tosin sisältää myös ensijulkaisuja Irwiniltä (live). Arin viimeisimmistä parista levyjulkaisuista – Vexi Salmen kanssa tehtyä uustuotantoa: Sitä samaa / Punaportin blues 2.0 sekä erikoispainos Viimeisen pysäkin kapakkaan – on kulunut 10 vuotta – joten jo olikin aika julkaista uusi levy.

Levyn sisällöstä

Levyllä kuullaan Arin (Retee-Goodman -yhtye / Ari G trubaduurina) keikkasetistä viihdyttäviä paloja, mm. Riemu ja Ratto, Työmiehen lauantai, Pyhämaan Paula, Las Palmas, Maailma on kaunis, Punaportin blues 2.0, Autolla Kanarian saarille, Ei tippa tapa, Ryysyranta, St. Pauli ja Reeperbahn sekä Kohtuus kaikessa. Monista kappaleista on useampia versiotakin (live- ja studiolive-versiot). Tämä on samalla sellainen yhteenveto reilun kymmenen vuoden ajalta Irwinin musikologisen pojan, Ari Goodmanin musiikillisesta toiminnasta eri tahojen kanssa yhteistyössä, siis muun muassa jo lähes 10 vuotta Retee-Goodman -yhtyeen kanssa, sekä tietenkin Vexi Salmen ja muiden rautaisen karriäärin omaavien tyyppien kanssa. Levynkin tekemiseen saatiin useilta huipputekiöiltä apuja sen eri tuotantovaihteissa. Levyn jälkituotantovaihe otti aikaa juuri herkullisen lisämateriaalin saamiseksi mukaan, Peruskeikkabiisien lisäksi saatiin mukaan siis muutamia bonus ja yllätyksiäkin levy sisältää mm. Irwin 70v-juhlakeikalta taltioitujen liveottojen muodossa.

ValkeakoskiMedian G-tuotantoa, Aurinko-records

 

CD tilattavissa mm.

Retee kauppa

ValkeakoskiMedian aiemmista julkaisuista:

Viimeinen keikka -sarjaa, kansantaitelijan elämäkertaa

Kaikki saatavissa verkkokaupastamme

Lyhyet esittelyt aiemmin ilmestyneistä, kahdesta ensimmäisestä osasta.

 

 

Viimeinen keikka, ensimmäinen osa.

Irwin Goodman, kansan laulaja

Irwinin nuoruus ja uran alku. Tämänkin teoksen myötä Irwinistä avautuu uusia puolia, Saksan ajoista ja uran ensimmäisistä vuosista. Antti Hammarbergin persoonaa ja läheisten merkitystä taiteilijan elämässä tuodaan esille ainutlaatuisella tavalla!

Kun Irwin Goodman lähtee viimeiselle keikkamatkalle 11. tammikuuta 1991, hän muistelee matkan aikana mennyttä elämäänsä, uraansa ja laulujaan. Tarina sisältää Irwinin koko elämän, romaanin reaaliaika sen sijaan ajoittuu viimeisen keikkamatkan päiviin. Kirjassa käsitellään asioita, josta on aiemmin kerrottu vain vähän tai ei ollenkaan. Kuuluisan miehen tarina tunnetuimmiltakin puoliltaan aukeaa nyt eri tavalla näin; Irwinin omasta näkökulmasta katsottuna.

Viimeinen keikka -sarjan toisessa osassa – Irwin Goodman, kansan laulaja – Irwin muistelee uransa alkua, aikaa jolloin nuoren hämeenlinnalaismuusikon tulevaisuudennäkymät eivät vaikuttaneet aina erityisen lupaavilta. Lukija pääsee Irwinin mukaan, paitsi monelle mielenkiintoiselle reissulle, myös matkalle kohti nuoren miehen kehittymistä legendaariseksi kansantaiteilijaksi, kansan laulajaksi – Irwin Goodmaniksi.

Irwin Goodman, kansan laulaja

Veikko Tiitto, Ari Lahti

240 sivua, pehmeät kannet.
ISBN 978-952-68102-1-8

Ensipainoksen (2016) jälkeen on ilmestynyt:

Toinen uudistettu painos (2018) ja kolmas painos (2021)

Kustantaja ValkeakoskiMedia

 

Viimeinen keikka, ensimmäinen osa.

Irwin – Surutonta nuoruusaikaa

Irwin Goodmanin elämä ja laulut – Viimeinen keikka -sarjassa Irwin muistelee elämäänsä ja laulujaan viimeisellä keikkamatkallaan. Ensimmäisessä osassa, Surutonta nuoruusaikaa. aloitetaan luonnollisesti nuoruudesta, ja samalla käsitellään koko Irwinin musiikillista uraa, vieläpä muutaman lisäartikkelin muodossa.

Teos on saanut kiitosta vangitsevasta lukunautinnosta ja koskettavasta aidosta tunnelman luomisesta, sekä oikeiden asioiden painotuksesta. Mukavaa (kirjailijaa, tiimiä ja kustantajaa) rohkaisevaa palautetta – lukijoilta, jotka ovat lukeneet tämän kirjan. Ensimmäisen Irwinin todellista minää esiin tuovan kirjajulkaisun. Suosittelemme teosta lämpimästi kaikille, sillä jotain tällaista on todellakin kaivattu.

Sensuroimaton, rosoinen siloittelematon, sydämestä ja suurella kädellä tehty – eletyn elämän ja Irwinin itsensä näköinen. Jotenkin niin voi luonnehtia hienoa kirjallista kunnianosoitusta mestareille! Sarjan yhtenä tehtävänä on kerätä palautetta ja mahdollisesti vielä lisää aineistoa kentältä. Kirjasarjan alkuperäisidean laatinut kirjailija Veikko Tiitto, suomalaisen kevyen musiikin asiantuntija on ensimmäisen osan kirjoittaja, seuraavat osat hän kirjoittanut kirjailija Ari Lahden kanssa.

Irwin – Surutonta nuoruusaikaa

Veikko Tiitto

157 sivua, pehmeät kannet.

ISBN 978-952-68102-0-1

Ensipainoksen (2014) jälkeen on ilmestynyt:

Toinen uudistettu painos (2015) ja kolmas painos (2018)

Kustantaja ValkeakoskiMedia

Muita teoksia:

Nuori mies maailmalle lähti

Juhana Unkuri, Veikko Tiitto:
– Romaani 1960-luvun lopun Suomesta

Parikymppinen Heikki Käiväräinen suuntaa kesällä 1968 Kainuusta Helsinkiin. Hän aloittaa opiskelut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja toimittajan työt opiskelijalehdessä. Helsingissä Heikki on monessa mukana. Hän osallistuu esimerkiksi Tšekkoslovakian miehityksen vastaisiin mielenosoituksiin ja Vanhan valtaukseen. Tutuiksi tulevat akateemiset kuppilakeskustelut, työläistaustainen autoilujengi, paikalliset seiväshyppyporukat, underground-hahmot, sekä eräät aikakauden merkittävät kulttuuripersoonat ja ajan uusi ilmiö: disko. Veri veti Helsinkiin opintojen pariin, mutta taustalla on huoli kotitilan kohtalosta Kainuussa. Samalla Heikin sydän sukkuloi kahden naisen välillä.

Letkeän lämminhenkinen ja monitasoinen romaani tarjoaa näköalapaikan 1960-luvun lopun Suomeen pohjavireenään yhteiskunnalliset kehityskulut ja ilmiöt. Teos havainnoi tarkkanäköisesti niin kainuulaisen maaseudun kuin urbaanin Helsingin elämää, paikoin puolidokumentaarisesti. Romaaninteossa on hyödynnetty aikalaismuistoja ja muuta tutkimuksellista otetta.

Juhana Unkuri (s.1974) on perehtynyt vapaan toimittajan työssään moniin Suomen lähihistorian populaareihin aiheisiin. Helsingin yliopistossa tekemässään gradussa hän käsitteli mm. 1960-luvun lopun kotimaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä.

Veikko Tiitto (s.1955) on ollut aiemmin tekemässä kirjoja muun muassa Irwin Goodmannista ja Jamppa Tuomisesta. Hän on hyödyntänyt romaanissa lapsuusvuosiensa sukulaisvierailuja Kainuuseen.

Juhana Unkuri & Veikko Tiitto: Nuori mies maailmalle lähti, 440 sivua
Kustantajat: Valkeakoski-media, Juhana Unkuri ja Veikko Tiitto

 

Tiedustelut:

kustantamo at valkeakoskimedia.com

Saatavana kaikista verkkokirjakaupoista ja osasta kirjakauppoja, sekä ValkeakoskiMedian omasta verkkokaupasta:

Katso verkkokaupan kirjavalikoima